Rohtola pureutuu Ylä-Kainuun apteekkiperinteeseen
-11.4.2007 07:00:00-

- Rohtola on ennen kaikkea paikallishistoriaa eli pienen ihmisen näkökulmasta suuria tapahtumia, Ylä-Kainuun apteekkiperinteestä kirjan kirjoittanut kulttuuriantropologi Satu Hiltunen kertoo.
Rohtola-nimisessä kirjassa peilataan Kainuun korpikansan näkökulmasta tautiepidemioita, lamakausia, sotia ja kieltolain vaikutuksia ihmisten elämäntarinoihin ja lääkintäkulttuuriin.
Hiltunen luennoi viikko sitten tiistaina kirjastaan Kaijan kartanossa. Paikalle kerääntyneet apteekkialan ja paikallishistorian tuntijat saivat kuulla monta kiinnostavaa tarinaa, joista myös vähemmän perehtynyt pääsi jyvälle.
Vaikka kirjan lähtökohtana on ollut kerätä talteen arvokasta kulttuurihistoriaa Hyrynsalmen apteekkiin liittyen, käsitellään kirjassa kattavasti myös muiden Ylä-Kainuun apteekkien vaiheita. Nimensä kirja on saanut Hyrynsalmen vanhan Rohtola-nimisen apteekkitalon mukaan.  
Lääkkeitä otettiin loitsujen säestämänä
Puolanka sai oman itsenäisen apteekkinsa vuonna 1927. Siihen asti se oli toiminut ensin Pudasjärven ja sittemmin Hyrynsalmen haara-apteekkina.
Puolangan apteekin itsenäistyminen osui ajankohtaan, jolloin muutkin apteekit alkoivat itsenäistyä kieltolain vaikutuksesta. Kieltolain aikana nimittäin kasvoi alkoholipitoisten lääkkeiden myynti.  
Apteekissa käynti oli vanhaan aikaan arvokas toimitus, johon miehillä kuului lakin ottaminen päästä ulko-ovella. Naisilla oli tapana niiata.
Ennen apteekkien ja kunnanlääkäreiden rantautumista korpipitäjiin luotettiin kansan parissa parantajiin ja loitsuihin. Kainuulainen kansa omaksui myös käsityksen pahoista veristä, mikä teki suosiota kuppaukselle. Loitsuja käytettiin sittemmin myös reseptilääkkeitä otettaessa ikään kuin vahvistuksena. Reseptipapereita ihmiset ovat säilyttäneet jopa Raamatun välissä, niin arvokkaina on koettu vanhat ja koristeelliset liuskat.
Aiheesta enemmän 12.4. Puolanka-lehdessä.

Ville Paso