Korukivi-ilta Kajaanissa keräsi yleisöä
Puolanka-lehti 9.11. Anna-Riikka Pehkonen-Ollila


Kajaanin kansalaisopiston auditorio täyttyi yleisöstä, kun kivet retkeilijän polulla -hanke järjesti tiistaina 1.11. korukiviaiheisen luentotilaisuuden kainuulaisille. Luennoitsijana tilaisuudessa oli korukivien keräilyä kymmeniä vuosia harrastanut Veikko Helppi Geologian tutkimuskeskuksesta, Kuopiosta.

- Jalokivet ovat arvokkaita, harvinaisia, läpikuultavia mineraaleja tai kivilajeja, joiden painoa mitataan karaateissa. Suomesta löydetään pääasiassa halvempia jalokiviä, kuten topaasia, ametistia ja savukvartsia, mutta arvokkaampiakin kiviä, kuten timantteja on viimeisten vuosikymmenien aikana löydettykertoi Veikko Helppi ja tunnusti, ettei itse ole koskaan ainuttakaan kiveä hionut.
- Korukivet ovat vähempiarvoisia ja niiden painoa mitataan grammoissa, näitä ovat muun muassa jaspis, epidootti ja nummiitti. Jalo- ja korukivet eroavat myös hiontatavoiltaan. Jalokiviin käytetään viistehiontatekniikkaa ja korukivet puolestaan työstetään usein joko pyörö- tai rumpuhiontamenetelmallä, kertoi Helppi. Helppi on kerännyt korukiviä useita kymmeniä vuosia pääasiassa Lapista, sillä ennen Kuopioon siirtymistä hän työskenteli GTK:n Rovaniemen aluetoimistossa lähes 30 vuotta. Kerätyt kivet eivät ole jääneet pelkästään omaksi iloksi vaan Helppi on kiertänyt kivialan messuilla myymässä löydöksiään.
- Olen myynyt siivuja kivistä noin 2-3 euron hintaan, koska itse en ole niistä joutunut maksamaan, vastasi Helppi yleisön tiedustellessa kivien hintoja. Vaikka suurin osa mukana olleista kivinäytteistä olikin Lapista, oli mukana myös Kainuusta löytyneitä kiviä kuten grossulaarigranaattia Paltaniemestä ja aurinkokvartsia Sotkamosta. Useista kivistä kuten kvartsista ja jaspiksesta oli esillä niiden monet värivariaatiot. Useimmissa tapauksissa värimuunnoksen on aiheuttanut sen sisältämä rauta, mutta myös muut alkuaineet kuten kromi ja mangaani vaikuttavat kiven väriin .

Yleisöluentoa olivat tulleet seuraamaan myös Jormuan koulun kuudesluokkalaiset Miikka Kortelainen ja Perttu Määttä. Pojat olivat huomanneet ilmoituksen tilaisuudesta lehdessä ja olivat päättäneet tulla paikalle kuuntelemaan. Luennoitsijakin oli pojille ennestään tuttu, sillä Jormuan koulun kuudes luokka voitti aikaisemmin syksyllä järjestetyn, Kainuun koululaisille suunnatun kivikisan. Veikko Helppi oli ollut oppaana Juukan kivikeskukseen ja Kolille suuntautuneella palkintomatkalla. Luentoa Miikka ja Perttu pitivät mielenkiintoisena. Myös kivinäytteet kiinnostivat, sillä paikalla oli paljon uusia kiviä. Pojat aikoivat jatkaa lupaavasti alkanutta kiviharrastustaan ja nimesivät kivinäytteistä suosikeikseen spektroliitin sekä savukvartsin.



Malmikivet piilottelivat maastoretkellä
Puolanka-lehti 2.11. Tuomo Seppänen


Toistakymmentä innokasta kiviharrastajaa kiersi viime lauantaina pitkin puolankalaisia soramonttuja ja hakkuuaukeita lähinnä malmikivien perässä. Sato jäi odotettua heikommaksi, sillä “lähes varmoista” soramontuista saatiin kasaan vain pari selvästi malmipitoista näytettä. Sen sijaan korukivien kerääjät saivat kassit täyteen monenlaisia mielenkiintoisia koruaihioita. Malmin lohkare-etsinnän maastopäivä kuului Kivet retkeilijän polulla -hankkeeseen. Retkellä toimi ohjaajana kokenut Näljängästä kotoisin oleva, mutta nykyisin Pesiökylässä asuva Väinö Kemppainen. Hän on jo kauan tutkinut ja etsinyt malmikiviä muun muassa Suomussalmen ja Puolangan maastoista. Malminetsinnästä Kemppainen innostui 1987. Metsäsuunnittelijana Kainuun metsäkeskuksessa työskentelevänä hän pääsee jo työn puolesta usein näkemään aurattuja ja muokattuja maastokohteita.
- Tärkeintä on tunnistaa malmimineraalit. Kivilajien tunnistamisella ei niinkään ole merkitystä silloin, kun ollaan etsimässä malmikiviä, teroitti Väinö Kemppainen kiviretkeilijöille. Lisää vankkaa kivialan tuntemusta retkelle toi Martti Turunen. Hänen ja Kemppaisen asiantuntemus toi syvyyttä malmikivien etsintään ja analysointiin maastossa.

Retki aloitettiin aamukahvilla kirjastossa, minkä jälkeen viisi autokuntaa lähti jäljittämään malmikiviä. Ensimmäinen kohde oli Kinkelillä oleva sorakuoppa, josta Väinö Kemppainen kertoi löytäneensä useitakin malmikiviä.
- Soramonttu on hyvä aloituskohde, sillä sieltä löytyy monenlaisia kivilajeja ja eiköhän sieltä löydy malliksi joku malmikivikin, arveli Kemppainen. Kinkeliltä suunnattiin Kurttoon vanhalle hakkuuaukealle, josta tehtiin 1980-luvulla lyijyhohde- ja sinkkivälkelöytö. Sillä voitettiin kolmas palkinto valtakunnallisessa malminetsintäkilpailussa vuonna 1986. Jonkin verran sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta sekä kupari- ja magneettikiisua löytyikin, niin että kiviharrastajat pääsivät omin silmin tarkastelemaan, miltä malmipitoinen kivi näyttää.
- Perusmalminetsinnässä magneetti- ja rikkikiisu on hyvä tunnistaa, silloin ollaan jo lähellä malmikiviä, sanoi Kemppainen.
Iltapäivän aikana käytiin vielä uudehkolla hakkuuaukealla sekä tutkittiin yksi soramonttu Rasinkylässä.



Malminetsintä on mielenkiinnoltaan eräharrastuksen veroinen
Puolanka-lehti 28.9. Rauni Räisänen/Tuomo Seppänen


Kivet retkeilijän -polulla hankkeen tiimoilta järjestetyssä yleisötilaisuudessa Väinö Kemppainen luennoi viime viikon tiistaina aiheesta Malmin lohkare harrastuksena. Kemppainen pitää malminetsintää samantyyppisenä harrastuksena kuin ovat metsästys, marjastus ja kalastus.
- Se on yhtä mielenkiintoinen harrastus kuin vaikkapa eränkäynti, Kemppainen kiteytti lajin vetovoimaisuutta, jonka pauloihin monet ovat joutuneet. Kansalaisten kiviharrastus ei mene Kemppaisen mukaan hukkaan, sillä heidän lähettämiensä näytteiden perusteella on löydetty runsaasti mineraalisia luonnonerikoisuuksia ja jopa kaivostoimintaan johtaneita malmikiviä. Näljängässä asuva Väinö Kemp­painen on liikkunut Puolangan puroilla ja vaaroilla vaskoolin ja vasaran kanssa. Hän on vaskannut Puolangan puroilta kultaa ja lohkonut sitä kalliosta. Urho Kemppainen on harrastanut malminetsintää yli 20 vuotta. Alkueväät ja -opit kiviharrastukselleen hän sai isältään. Hän on yksi aktiivisimmista malminetsijöistä Ylä-Kainuun alueella, ja on lähettänyt eräänkin kivinäytteen Geologiselle tutkimuskeskukselle tutkittavaksi.
- Kuukauden tai jopa vasta puolen vuoden kuluttua tulee postissa vastaus ja analysointitulokset, kertoi Kemppainen näytetuloksien saamisesta.
- Hyvät näytteet tutkimuskeskus palkitsee rahapalkinnoin, mutta ne eivät tahdo riittää vuosittaisiin bensakuluihinkaan.

Malminetsijän on syytä ottaa oikeat välineet mukaansa, kun lähtee kivien perässä kulkemaan. Kemppainen ottaa reppuunsa eväiden lisäksi kartan, kompassin, suurennuslasin tai luupin, kivivasaran, lapion ja vaskoolin sekä suojalasit. Lisäksi mukana on hyvä olla muovipusseja, joihin pakata eri näytteet. Ilman tarkkoja muistiinpanoja näytteenottopaikasta sen jäljittäminen voi olla vaikeaa, joten reppuun on syytä pakata muistiinpanovälineetkin.
- Näytteeseen kannattaa tehdä merkintä, jonka avulla lohkareen löytymispaikan voi jäljittää kartan ja muistiinpanomerkintöjen perusteella, Kemppainen opasti harvalukuista yleisöä, jossa oli kokeneita kivivasaran ja vaskoolin heiluttajia.

Kemppaisen mukaan kiviharrastajien kannattaa mennä metsäkynnöksille ja -ojitusalueille sekä soramontuille, joista voi löytyä arvokkaitakin mineraaleja ja metalleja sisältäviä kiviä.
- Mitkä merkit viittaavat siihen, että kivestä voi löytyä jotakin? kyseli Markku Moilanen Kemppaiselta.
- Jos kivessä on esimerkiksi vihreää väriä, kivi kannattaa särkeä ja katsoa, Kemppainen neuvoi ja varoitteli kauniin väristen kiisukivien laittamista kiukaisiin ja uuniin.
- Ne katkuavat kiukaissa ja aiheuttavat päänsärkyä. Kiukaisiin käy kromiitti, joka on malmimineraalia. Siinä on happea ja metallia, ja sillä saa hyvät löylyt, Kemppainen valisti. Martti Turunen muisteli näytepöydän äärellä kansansuussa kulkevista tarinoista seppä Matti Moilasen malminetsintäreissuista, jotka seppä pyrki pitämään omana tietonaan. Moilasen kerrotaan erottaneen hopeaakin, josta hän teki muun muassa kellonperiä.
- Lukkarinvaarasta Martti Schroderus löysi aikoinaan vanhan kontin pohjan, vasaroita ja kiiloja, jotka ehkä kuuluivat sepälle, Turunen mainitsi entisajan suolijärveläisen malminetsijän liikkeistä.

- Puolangalta löytyy korukiviksi käypää jaspista vaikka kuinka paljon, vakuuteltiin näytekivien äärellä. Kajaanilainen Lauri Huovinen elää jännittävää aikaa. Hän kertoi hiljattain lähettäneensä Geologiselle tutkimuslaitokselle näytteen, josta ei vielä tiedetä, mitä se on.
- Aiemmin nuorena tuli heiteltyä kiviä, mutta nykyisin ne kiinnostavat enemmänkin korukivien vuoksi, Huovinen kertoi kiviharrastuksestaan. Kajaanilainen Hannu Virkkunen on myös kiinnostunut korukivistä. Hän vetää korukivikursseja Kajaanin kansalaisopistossa. Saha ja hiontakone riittävät korukivien tekemiseen kotioloissa.
- Kiinnostus korukivien tekemiseen on kasvamaan päin. Eihän koruilla pääse rikastumaan, mutta moni tekee niitä mielenkiinnon vuoksi.

Kiviaiheisen päivän yleisöluennot aloitti Puolangan kunnanjohtaja Erkki Vanhanen, joka kertoi malminetsinnästä yleisesti sekä esitti arvionsa Puolangan kultapotentiaalista. Vanhasen mukaan ammattimainen malminetsintä on nykyisin taas hyvässä mallissa 1990-luvun heikompien vuosien jälkeen. Hän korosti kuitenkin sitä, että ammattimaisen etsinnän lisäksi tarvitaan lisää ruohonjuuritason malminetsintää ja maastossa tehtävää havainnointia, jossa kiviharrastajat ovat avainasemassa.
- Malminetsintä on johtopäätösten tekoa. Malminetsijällä on oltava tietynlainen luonne, sillä mielenkiintoisetkaan kivilöydöt harvoin johtavat itse kaivostoimintaan. Hyvistä esiintymistä vain 2-3 prosenttia johtaa lopulta kaivostoimintaan, kertoi Vanhanen. Kullan esiintymisestä Puolangalla Vanhasella on vankka mielipide.
- Pitäisin hyvin todennäköisenä, että Puolangalta löytyy kultaa. Sitä ei vain ole tähän mennessä määrätietoisesti etsitty, vakuutti Vanhanen.
- Täällä on selkeitä merkkejä kullan olemassaolosta. Sitä on löytetty vaskaamalla moreenimaasta, mikä kertoo, että kullan alkuperä ei voi olla kovin kaukana, lisäsi Vanhanen intoa paikallaolleisiin, hyvinkin kokeneisiin puolankalaisiin kullanetsijöihin.
- Ihmettelisin suuresti, jos geologisissa etsinnöissä täältä ei löytyisi kultaa, sanoi Vanhanen. Kupari on toinen malmi, jonka olemassaoloon Puolangalla Vanhanen uskoo.
- Pohjois-Puolangalla on nähtävissä merkkejä kuparista. Pitoisuuden ei tarvitse olla kovin iso, jos määrät vain olisivat suuria. Ainahan se pistää miettimään, että olisiko täällä se iso kupariesiintymä mahdollista löytää, aprikoi Vanhanen. Iltapäivän aikana projektijohtaja Kalle Taipale kertoi Kainuun maankamaran kehityksestä ja geologi Jouni Reino Sotkamon Talvivaaraan nousevan nikkelikaivoshankkeen syntyvaiheista ja nykytilasta. Päivän päätteeksi lukiolaiset saivat Oulun yliopiston suunnittelija Urpu Holopaiselta tietoiskun geologiasta ammattina.



Kivi tuli tutuksi Suolijärvellä pidetyllä kivikurssilla
Puolanka-lehti 14.9. Tuomo Seppänen


Kivet retkeilijän polulla -hankkeen yksi mielenkiintoinen osa oli Suolijärvellä pidetty Kivet retkeilijän polulla -kurssi.
Kurssille osallistui kymmenen henkilöä, jotka saivat kolmen päivän aikana perehtyä Suolijärven maaperän geologiaan asiantuntijaluentojen sekä maastoretkien muodossa.

Kurssi järjestettiin viime viikolla tiistaista torstaihin. Kurssimateriaali ja teoriaopetus olivat kurssilaisille ilmaiset, joten pelkästä yöpymisestä ja ruokailusta maksamalla saivat kurssilaiset varmasti vastinetta rahoilleen. Palaute olikin erittäin positiivista ja samankaltaisia kursseja toivottiin lisää.
Tiistaina kurssilaisten ohjelmassa oli luento Siikavaara-Paljakka-Honkajylkyn erityispiirteistä. Luennoitsija on aiheesta väitöskirjan tehnyt Kari Strand.

Iltapäivällä Jari Nenonen opasti kurssilaisia kivilajien ja mineraalien havainnoinnista ja kiven­etsijän toiminnasta ja varusteista. Hän kertoi myös kansannäytetoiminnasta ja korukivistä.
Keskiviikkona ohjelmassa oli maastoretkeily, jossa kurssilaiset pääsivät otolliseen maastoon keräämään kiviä. Varsin tuoreelta raivatulta pellolta he etsivät mielenkiintoisia kiviä, joita analysoisiin torstaina. Osa kurssilaisista pääsi myös opettelemaan kullanvaskausta sekä tutustumaan diabaasimurskaamoon.
Torstaina kurssilaiset saivat rautaisannoksen mineraalien ja kivilajien lajittelusta ja luokittelusta sekä kivien tunnistamisesta niin kenttä- kuin laboratorio-olosuhteissa. Osa päivästä käytettiin korukivien tunnistamiseen sekä kivien hiontaan.
Joulukuun loppuun saakka kestävän Kivet retkeilijän polulla -hankkeen projektipäällikkö Anna-Riikka Pehkonen-Ollila piti kurssin antia hyvänä. Suolijärvi ja Tuulentupa osoittautuivat hyväksi kurssipaikaksi ja ympäröivästä maastosta löytyi tutkittavaksi riittävästi mielenkiintoisia ja haasteellisia kohteita.

- Kurssin yksi tavoite on lisätä ihmisten kiinnostusta kiviin ja saada heidät innostumaan kiviasiasta, kertoi Pehkonen-Ollila. Kurssin osanottajissa oli kivialan ihmisiä laidasta laitaan. Mukana oli aloittelijoita sekä kiviharrastuksessa pidemmälle ehtineitä, kiville sydämensä menettäneitä ihmisiä.
Kurssin osanottajat olivat ympäri Kainuuta. Sotkamolainen Hannu Riekkinen on harrastanut kiviä jo kymmenkunta vuotta.

- Kivet kiinnostavat ja täällä oli mahdollista päästä perehtymään kiviin sekä teoriassa että käytännössä, kertoi Riekkinen syitä kivikurssille osanottoon.

Kajaanilainen Hannu Virkkunen puolestaan on toiminut toista vuotta Kajaanissa Kaukametsän kansalaisopistossa kivikorujen ja hopeatöiden opettajana. Hän oli erityisen kiinnostunut kivien hionnasta sekä hiontatekniikasta. Lisäksi hänellä oli mukanaan ulkomailta tuotuja mielenkiintoisia kiviä, joista tutkimusten jälkeen yhden todettiin olevan topaasin.

Kivikurssin päätteeksi kurssilaiset saivat todistukset sekä palautteen kurssin vetäjiltä.