top of page

Luonto on Jyrki Anttilalle tärkeä vastapaino keskittymistä vaativalle konserttityölle


Tenori Jyrki Anttila laulaa Puolangalla sunnuntaina Kertokaa se hänelle -kiertueen konsertissa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 35 vuotta, kun hän piti ensikonserttinsa Kajaanissa Kaukametsän salissa. Anttila juhlistaa tätä vuotta useilla eri konserteilla ja opereteilla koko vuoden ajan. Niistä ensimmäisenä on vuorossa Kertokaa se hänelle -konsertti, jossa Anttila tulkitsee Mauno Kuusiston ja Tapio Rautavaaran tutuksi tehneitä lauluja.

Anttila toteaa laulajan työnsä olevan niin kovaa keskittymistä vaativaa, että se tarvitsee myös riittävän vastapainon.

- Kun viisi, kuusi tuntia vetää oopperaa ja lisäksi on kiertueiden järjestelyjen vaatimat työt, niin liikunta ja luonto ovat se vastapaino, joka palauttaa niin henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin, Anttila kertoo.

- Liikunnan lisäksi olen aina metsästänyt ja kalastanut. Korona-aika kun vei työt, niin näiden harrastusten merkitys vain kasvoi.

- Metsä on meikäläisen paikka ja olen aina tykännyt samoilla Kainuun mailla. Puolangan puhdas ilma ja rauhallinen ympäristö lataavat akkuja.

Anttila on saanut kokea myös perinteisen talvimetsästyksen haasteet ja riemut.

- Myös latvalinnustusta olen päässyt parina vuonna kokeilemaan täällä Puolangalla ja se on mahtava laji, joka ottaa miehestä mittaa. Kolmenkymmenen asteen pakkasessa kun hiihtelin ja onnistuin vielä saamaan yhden teeren saaliiksi hiljaisessa korpimaisemassa, niin voi vitsi, mikä fiilis, hän hehkuttaa.

Tälle syksylle hän pääsi ensimmäistä kertaa kokemaan, millaista on kanalintumetsästys suomenpystykorvan kanssa.

Anttila tunnustautuu koneiden vihaajaksi. Hänelle näyttöpäätteen edessä istuminen on jotain niin epämiellyttävää, että hän karttaa sitä kaikin tavoin.

- Tykkään kohdata ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. Kun tulen Puolangalle konsertoimaan olen ihmisten tavattavissa jo heti ovella ja minua saa jututtaa myös väliajalla ja konsertin jälkeen.

Hän muistuttaa, että väliajalla on tarjolla kahvia ja kahvileipää, josta huolehtii puolankalainen koululuokka, joka kerää sillä varoja luokkaretkeä varten.

Enemmän Jyrki Anttilan mietteitä 13. syyskuuta ilmestyneessä Puolanka-lehdessä.


Tuomo Seppänen






117 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page