Kuinka Kainuun vaarojen keskeltä oikein päädytään työskentelemään merille maailman eri kolkkiin? Puolankalainen Antti Holappa tietää kertoa tällaisesta matkasta paljon, sillä elämä on kuljettanut hänet opiskelemaan merenkulkua ja työskentelemään erilaisille rahtialuksille. Eräs merkkipaalu Holapan elämässä toteutui tänä keväänä, kun hän suoritti merikapteenin tutkinnon.
Antti Holappa aloitti Rauman merikoulussa elokuussa vuonna 2005. Hän kuvaa opiskelun tuntuneen aluksi varsin ihmeelliseltä, sillä merenkulku ei ollut hänelle ennestään tuttua muuten kuin puheiden perusteella.
- Siellä koulussa oli rannikolta porukkaa, jolla oli pitkät perinteet, että isoisät ja isoisän isät olivat jo seilanneet. Mutta sitä vartenhan sitä kouluun mennään, että siellä opitaan niitä juttuja, Holappa toteaa.
- Ensin olin puolimatruusina ja sitten sain matruusin paikan. Seilasin sen jälkeen myös pursimiehenä jonkin verran. Minulle ruvettiin puhumaan töissä, että eikö sinua kiinnostaisi edetä urallasi. Minä totesin, että eihän tuo mahdoton ajatus ole. Sanottiin, että mietipä jos kävisit perämiesluokan, sinusta voisi olla ainesta siihen hommaan.
Ajatus lisäkouluttautumisesta jäi itämään, ja niin Holappa päätyi opiskelemaan Turun merikouluun perämiesluokkaa.
Elettiin vuoden 2016 joulukuuta, kun Holappa päätyi soittamaan Kotkan merikouluun, jossa oli alkamassa monimuotototeutuksena kippari- eli merikapteeniluokka. Koulusta näytettiin Holapan kyselyille vihreää valoa, ja niinpä hän aloitti merikapteeniksi kouluttautumisen vuoden 2017 tammikuussa.
Antti Holappa on ehtinyt seilata merillä rahtialusten mukana ympäri maailmaa, esimerkiksi Karibialla. Hän tuumii paljonpuhuvasti, että Australia on yksi harvoista paikoista, jossa hän ei ole koskaan käynyt.
- Suomalaiset laivat pyörivät paljon tässä Euroopan alueella, mutta aina on sellaisiakin sitten, että käydään vähän kauempana.
Työpäivä merellä kestää rahtialuksissa kahdeksan tuntia, ja se on yleensä jaettu kolmeen vuoroon eli vahtiin, kuten laivoilla sanotaan. Merellä ollaan tavallisesti noin kuukauden pätkissä, joskin Holappa kertoo suosivansa vähintään puolitoista kuukautta kestäviä työkeikkoja.
Lue enemmän 16. syyskuuta ilmestyneestä Puolanka-lehdestä.
Laura Heikkinen
Comments