Alun perin Pyssyvaaralta kotoisin oleva Sirkka Heikkinen pyöräilee lähes päivittäin. Välillä hän pyöräilee pitkiäkin matkoja, mutta pyörä on myös arjen kulkuneuvo. Autokin hänellä on, mutta sitä hän käyttää vain, jos on enemmän tavaraa kuljetettavana. Vielä työelämässä ollessaan hän usein taittoi työmatkan jalan tai pyörällä.
- Oikeastaan olen aina ollut sellainen, että en ensimmäisenä mene autoon, paitsi jos on paljon tavaraa kuljetettavana. Kävellen tai pyörällä tulee kuitenkin se hyötyliikunta, Heikkinen kertoi.
Jäätyään eläkkeelle parisen kymmentä vuotta sitten Heikkinen alkoi pyöräillä aiempaa enemmän, kun oli aikaa tehdä aikaisempaa pidempiä reissuja. Pyöräily valikoitui harrastukseksi myös fysioterapeutin suosituksesta. Se on nimittäin nivelille pehmeä liikuntamuoto, eikä näin siis kuluta niveliä niin kuin esimerkiksi asfaltilla kävely.
Vuodesta 2010 Heikkinen on kirjannut matkojaan ylös ja kilometrejä on kertynyt noin 32 tuhatta kilometriä. Joukossa on muutamia 5 tuhannen kilometrin vuosia.
- Pyöräilen sen verran, mikä hyvältä tuntuu ja mikä on minun juttu, Heikkinen kertoi.
Heikkisestä kirkonkylältä on hyvä lähteä moneen eri suuntaan pyöräilemään ja samoja reittejä hän ei aja peräpäivinä. Näin syksyisin Heikkinen suuntaa usein pyöräillen marjametsään, jolloin metsässä kertyy helposti enemmän kilometrejä kuin tiellä.
Sirkka Heikkinen kokee, että on huomannut monia hyödyllisiä asioita, jotka tekevät pyöräilystä turvallisempaa ja mukavampaa. Hän on erityisen tarkka, ettei lähde pyöräilemään ilman kypärää tai huomioliiviä. Lisäksi pyörässä on oltava pimeän aikaan valot edessä ja takana.
Lue enemmän 8. syyskuuta ilmestyneestä Puolanka-lehdestä.
Laura Tolonen
Comments