- Eipä tuosta oikein tiedä. Se vain tympäisee, kun ei saanut enää ajokorttia. Yli 60 vuotta tuli ajettua autoa.
Kirkonkylän Kivikkokadulla asustava Lauri Seppänen kuvailee näin tuntojaan kysyttäessä, miltä pyöreiden vuosien täyttäminen hänestä tuntuu. Seppänen täytti 90 vuotta joulukuun 29. päivä.
Henkilöautoa Seppänen mainitsee tarvinneensa aiemmin etenkin timpurin työssään. Talonrakentajana hänen alaansa olivat erityisesti omakotitalot.
- Opin työn siitä, kun isän kanssa tein aikoinaan ensimmäisen talon. Olin silloin 22-vuotias, Seppänen muistelee muurari-isältään saamia oppeja.
Lapsuuttaan muistellessaan Lauri Seppäsen mieleen palaa sota-aika. Kansakoulu jäi häneltä sen vuoksi aikoinaan yhden talven mittaiseksi.
- Menin kahdeksan vuoden iässä kouluun, mutta sitten alkoi talvisota ja isä joutui armeijaan. Kouluun olisi ollut matkaa 12 kilometriä. Meidän piti kotona lumesta tehdä vesi lehmille ja itselle silloin, Seppänen sanoo.
Seppäsen perheeseen kuului kaiken kaikkiaan 22 lasta, ja hän itse oli sisarusparven vanhin. Heidän isänsä elätti perheen muurarintöillään, mitä Seppänen muistelee nyt suurella arvostuksella.
Kädentaidot ovat yhä vahvasti läsnä Lauri Seppäsen elämässä. Nykyisin hän tekee haapa- ja mäntysuikaleista puutöitä, joiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, lautasliinatelineistä pannunalusiin ja isompiin töihin. Puutöitä on kertynyt Kivikkokadulle useamman hyllyllisen verran.
- Tälläkin viikolla olen käynyt nikartelemassa näitä tuolla autotallissa. Tuli vaan tuo pakkanen. Minun pitäisi halkoa haapalautaa suikaleiksi, joista minä näitä kokoilen, Seppänen kertoo töitään esitellessään.
Lue enemmän 3. maaliskuuta ilmestyneestä Puolanka-lehdestä.
Laura Heikkinen