Askanmäen pirtissä leijaili lapsuudesta tuttu rieskan tuoksu marraskuun ystäväkerhon aikaan. Kirsti Kokon monena peräkkäisenä päivänä lämmittämän pirtinuunin arinalla paistettiin 22 ohrarieskaa ja saman verran perunarieskoja. Mukana olleet 14 kerholaista saivat nauttia kotivoilla voitelemiaan lämpimiä rieskoja ja viedä lämpimäisiä kotiinkin.
Kirsti Kokko alusti rieskataikinaa, joka valmistui muutamalla raaka-aineella: vettä kolme litraa, suoloja pari hyppysellistä, hieman leivinjauhetta ja ohrajauhoja sopivasti eli noin kolme kiloa. Alustettuaan jonkin aikaa taikinaa Kirsti lisäsi hieman vehnäjauhoja sitkoksen lisäämiseksi ja lopuksi lorauksen sulatettua voita.
Aineksista valmistui nopeasti taikina, josta useampi kerholainen pääsi verestämään taitojaan kaulitsemisessa ja rieskojen taputtelemisessa parin millin paksuisiksi rieskoiksi. Pian pitkän pirtinpöydän ympärillä leivottiin monissa hengin rieskoja.
Kirsti kertoi, että rieskalle pitää olla kuuma uuni, jopa 250-asteinen. Ohut rieska kypsyy varsin nopeasti. Paistuneet ja vielä kuumat rieskat pääsivät uunin jälkeen Toini Holapan käsittelyyn, jossa hän ripsutti niistä liiat jauhot ja tuhkat pois. Sen jälkeen rieskat kätkettiin leivinliinojen mutkaan.
Pirtissä leijaillut paistettujen rieskojen tuoksu sai kerholaisten makuhermot heräämään. Rieskat ovat parhaimmillaan tuoreena. Hetimiten kerholaiset saivat käydä tekemässä lämpimistä rieskoista maistijaiset yhdessä Helgan tekemän kotivoin kanssa. Voi suli saman tien, ja rieskoja maistellessa hävisi muutama rieska parempiin suihin.
Rieskanpaistosta enemmän 23. joulukuuta ilmestyneessä Puolanka-lehdessä.
Rauni Räisänen