Puolanka-lehden Toisin silloin touko kasvoi -sarjan vanhoja lehtijuttuja lukiessa on saattanut huomata, että useammin kuin kerran niissä on käsitelty paikallista pontikankeittoa. Metsien kätköissä pidetyt ”viinatehtaat” olivat Puolangalla aikoinaan arkipäivää, vaikka niitä koetettiin kovasti virkavallan toimesta etsiä ja kitkeä, kun viinanpoltto kiellettiin.
Paloviinaan ja sen keittoon liittyy monenlaisia paikallisia tarinoita. Mikko Moilanen on taustoittanut 1800- ja 1900-lukujen pontikankeittoa ja viinan Puolangalla eri lähteistä.
Viinanpoltto yleistyi Suomen maaseudulla nopeasti isovihan jälkeen 1700-luvulla. Pontikkaa sai valmistaa, kunhan siitä maksoi polttoveroa. Viinaa kulutettiin Suomessa henkeä kohden 1800-luvulla huomattava määrä, vaikka sen käyttöä oli pyritty hillitsemään jo 1700-luvulla. Ei siis ihme, että haittapuolet alkoivat näkyä: alkoholiriippuvuus lisääntyi ja väen huono viinapää johti erilaisiin väkivallantekoihin, pahimmillaan jopa henkirikoksiin. Katovuosina leipään tarkoitettu kallisarvoinen vilja saattoi tuhlaantua pontikankeittoon.
Vuodesta 1841 lähtien talonpojilla oli mahdollisuus vapautua viinaverosta, mikäli he eivät käyttäneet oikeuttaan polttaa pontikkaa. Vuonna 1860 luvallinen polttoaika oli vähentynyt kahteen viikkoon vuodessa, ja kokonaan viinan kotipoltto kiellettiin 1866. Tämä ei pontikan polttoa maaseudulla, kuten ei myöskään Puolangalla, pahemmin hillinnyt.
Pontikkapannut sauhusivat aikoinaan kaikissa Puolangan kylissä, kerrotaan Auhon kyläkirjassa Kinttupolkua kylätielle. Kun viinan kotipoltolle tuli täyskielto, viinan valmistus vain siirrettiin kauemmas korpien kätköön virkavallan katseiden ulottumattomiin.
Pontikan kieltolain säätämisen jälkeen käytiin lukuisia käräjiä viinan salapolttajia ja kaupittelijoita vastaan. Toisin silloin touko kasvoi -kirjassa kerrotaan, että 1800-luvun loppupuolella lähes kaikki talot ja torpat Puolangan kylässä joutuivat vuorollaan tilinteolle luvattomasta viinanmyynnistä. Viinan salapolttoa- ja kauppaamista harjoittivat torpparien ja pikkutilallisten lisäksi myös kantatilojen väki.
Lue enemmän 2. helmikuuta ilmestyneestä Puolanka-lehdestä.
Laura Heikkinen, kuva Puolanka-lehden arkisto / Tapio Karjula
Comments