Luonnonperintösäätiön suojelukseen siirtyi viime vuoden puolella kaksi uutta aluetta Puolangalta. Luonnonperintösäätiö osti Kiiminkijoen latvavesiin kuuluvan Pirttijoen varressa olevan Nauruniemen metsätilan. Alueen pinta-ala on 18,8 hehtaaria. Kaupan yhteydessä he saivat lahjoituksena Kainuun vaarajakson tyvellä sijaitsevan Teerisuon, jonka pinta-ala on 19,4 hehtaaria.
Lahjoitukset teki Anna Lehmikangas edesmenneen miehensä Keijo Lehmikankaan muiston kunnioittamiseksi. Keijo Lehmikangas peri maat alun perin isoisältään Juho Lehmikankaalta. Alueella on myös kulttuuriperinnöllistä arvoa. Auho on Puolangan vanhimpia kyliä ja Pirttijoella on monisatavuotinen perinne elämäntäyteisenä niitty-, erä- ja uittokulttuurin alueena aina 1960-luvulle asti. Aiheeseen on perehtynyt enemmän Oulussa historian jatko-opiskelija Antti Heikkinen. - Menneiden sukupolvien työn jäljet ovat edelleen selkeästi havaittavissa Nauruniemessä. Kohde on erinomaisen edustava jäänne entisaikain puolankalaisesta elämäntavasta erämaiden helmassa, Heikkinen kertoo.
Niittytalous johtui siitä, että ennenaikaan oli vaikeuksia hoitaa karjalle ruokinta pitkäksi talvikaudeksi ja hyvää viljelysmaata oli vain vähän. Maata piti etsiä kauempaa kuin kotipihan lähettyviltä, joten jokivarsien niittyjen heinä käytettiin hyväksi. Lisäksi Pirttijoki oli tärkeä kulkuväylä niin kauppiaille, tervanpolttajille kuin tukin uittajillekin. Jokivarrella sijainneet niittypirtit tai niittysaunat toimivat kesäisten niittoreissujen ohella uittoväen, erämiesten ja marjastajien tukikohtina. Nauruniemessä niittypirttiä ei enää ole vaan se on siirretty alemmas jokivarteen Hulminahoon. Monet niittypirtit ovat maatuneet tai joutuneet uusiokäyttöön. Lisää alueen historiasta ja tulevista suunnitelmista voit lukea 29.1. ilmestyneestä puolanka-lehdestä.
LauraTolonen, kuva luonnonperintösäätiö