Esineiden etsiminen luonnosta metallinpaljastimen avulla on kasvattanut harrastuksena viime vuosina suosiotaan. Kainuussakin on uutisoitu hiljattain metallinpaljastimen avulla tehdyistä historiallisista löydöistä. Yksi harrastajia viehättävä elementti on yllätyksellisyys: varmaksi ei voi sanoa laitteen piipatessa, tuleeko maasta kaivettua esiin rautanaula, sormus vai kenties vanha väkipuukko.
- Se on sellainen harrastus, joka vie helposti mennessään. Sitä ei tarvitse kummoista löytää, niin se rupeaa kiinnostamaan aina vain enemmän, kuvailee metallinetsintää harrastava puolankalaislähtöinen Heikki Keränen.
Metallin löytymisestä kertoo äänisignaali, ja hiukan paremmissa harrastajatason laitteissa on yleensä myös näyttö, joka kertoo löydöstä. Mitä korkeampi laitteen antama signaali on, sen arvokkaampi löydetyn metallin pitäisi olla. Toisaalta kultalöytö saattaa antaa saman signaalin kuin alumiini, siis esimerkiksi foliopaperi.
Keräsen esitellessä tekemiään löytöjä osoittautuu, että sinnikäs etsijä voi löytää luonnosta monenlaista. Puolangan maastoista, kuten Honkavaarasta ja Pyssylammelta, Keränen on saanut mukaansa esimerkiksi vanhoja kolikoita, kirveenteriä, puukkoja ja hopeasormuksen. Joukossa on myös lukuisia muita historiallisia esineitä muun muassa Kemistä.
- Vanhin löytämäni kolikko ajoittuu 1600-luvun alkuun, Keränen kertoo.
Juuri historialliset löydöt kiinnostavat monia metallinetsintää harrastavia. Saattaapa olla niinkin, että löydöt pistävät harkitsemaan uusiksi paikallista historiankirjoitusta. Näin kävi Tuomo Seppäselle, joka hankki metallinpaljastimen muutama vuosi sitten. Hän alkoi käyttää sitä enemmän ja järjestelmällisemmin viime vuonna ryhdyttyään tutkimaan yhdessä Kari Seppäsen kanssa Naulaperän historiaa.
Erityisen mielenkiintoisia löytöjä Seppäset ovat tehneet tänä kesänä Honkalan vaaralta, jossa sijaitsee oletetusti Naulaperän vanhimman tunnetun asutuksen rakennuksen pohja. Tuomo Seppänen kertoo, että ensi alkuun Kari Seppänen löysi Honkalan pellolta yhden äyrin kolikon 1720-luvulta.
- Sitten oletetun vanhimman rakennuksen pohjalta alkoi löytyä mielenkiintoisia esineitä ja vanhoja työkaluja, muun muassa kaksi katkennutta havukirvestä. Sitten löytyi skillinki vuodelta 1803 ja metrin päästä siitä kopeekka vuodelta 1840.
Aiheesta enemmän 12. elokuuta ilmestyneessä Puolanka-lehdessä.
Laura Heikkinen