Pessimismimusikaalissa kusivanaa seuraamalla pääsee Puolangalle

Ihmemaa Puolanka -musikaalin ensi-ilta pidettiin viime viikon keskiviikkona Pessimismitalon ulkolavalla. Yleisöä paikalle saapui erittäin hyvin. Sää helli katsojia ja esiintyjiä, sillä aurinko paistoi koko esityksen ajan.

Musikaali onnistui siinä missä pitikin: ammattitaitoisen oloista, oikeanlaisella huumorilla maustettua, ei liian höttöä menoa. Tietysti jonkin sorttinen tee se itse -mentaliteetti esityksestä paistaa läpi, tarkoituksellakin.

Musikaali ei ota itseään liian tosissaan. Silti mistään puolivillaisesta puuhastelusta ei ole kyse. Tilaa esiintyä ei ainakaan liikaa ole heille suotu. Musikaalin yksi haasteista on varmasti ollut todella pieni esiintymislava.

Ihmemaassa seurataan pientä porukkaa, joka lähtee etsimään myyttistä ihmemaata - Puolankaa. Matkalla kohdataan esteitä ja uusia tuttavuuksia. Vaarojakin liittyy matkantekoon. Näytelmän kantavana teemana toimivat seurattava kusivana sekä suuret ja tarunhohtoiset puheet Puolangasta.

Ensi kertaa pessimismimusikaalin ohjaajana toimiva Aino Ojala kertoi tunnelmistaan ensi-illan jälkeen.

- Ihana saada tämä pakettiin ja nähdä sen nyt alkavan elää. Minun osani on tehty, ja nyt musikaali muovautuu kesän aikana näyttelijöidensä näköisiksi, Aino kertoo.

Pessimismimusikaalista enemmän 8. heinäkuuta ilmestyvässä Puolanka-lehdessä.

Oskari Sukanen, kuva Tuomo Seppänen