Poromiehestä petoeläinten ruokkijaksi

Vuonna 1978 vasta 13-vuotiaana poromiehen uran aloittanut ja kohta 50 vuotta poromiehenä toiminut Seppo Seppänen on lievästi sanottuna tuskastunut nykyiseen suurpeto- ja etenkin susitilanteeseen. Seppäsen porotila on Kiiminkijoen varrella, ja hän kuuluu Pintamon paliskuntaan.

Viimeiset pari vuotta ovat olleet susitilanteen vuoksi poronhoidon kannalta kestämättömiä. Kun vasatuoton pitäisi olla mielellään yli 80 prosenttia, niin nyt on hyvä, jos päästään edes 20 prosenttiin.

Seppänen on kuluneena kesänä löytänyt 40-50 poronraatoa susien jäljiltä ja ainakin saman verran on jäänyt löytymättä, erityisesti vasoja. Hän toteaa, että on jo väsynyt laskemaan löydettyjen poronraatojen määrää.

Kysyttäessä, miltä tilanne tällä hetkellä hänestä tuntuu, hän on hetken hiljaa ennen kuin vastaa.

- Käypi vihaksi.

Seppänen kertoo oman poromiesuransa alkuajoista, jolloin poronhoitoalueella suden metsästäminen oli vapaata. Susia sai pyytää marraskuusta maaliskuuhun. Vaikka metsästys oli vapaata, niin Seppänen toteaa, että harvoin oli sellaisia vuosia, että ei ollut yhtään sutta.

- Tuolloin poronhoito ja suurpetoasiat olivat jotenkin tasapainossa. Vaikka susia ammuttiin pois, niin aina niitä ilmestyi uusia. Ei niitä koskaan kokonaan saatu hävitettyä, eikä ollut edes tarkoituskaan. Samaan aikaan susi pysyi arkana, eikä tullut pihoihin niin kuin nyt, Seppänen sanoo.

Hän ei usko Luonnonvarakeskuksen eli Luken susien kanta-arvioon.

- Kaikkia suurpetoja on paljon enemmän, mitä sen arviot ovat. Ne ovat alakanttiin ja he, jotka ovat täällä kentällä ja näkevät päivittäin, mikä suurpetotilanne oikeasti on, tietävät tämän asian.

- Tulevaisuus ei näytä yhtään valoisalta. Edes se, että tulisi poronhoitoalueelle suden vapaa metsästys ei enää muuta tilannetta. Siellä on niin paljon pankissa susia Etelä­Suomessa, että tulevat vuodet ovat poromiehen kannalta synkkiä.

Lue enemmän 12. marraskuuta ilmestyneestä Puolanka-lehdestä.

Tuomo Seppänen