Kun Taru Patjas ja Laura Niskala miettivät keväällä tulevaa kesäänsä Puolangalla, heitä ilahdutti ajatus rauhaisasta kesästä maaseudulla kaukana kaupungin kiireestä. Sen he ja monet muut saivat, sillä pessimismimusikaaliproduktio toi Puolangalle tekijöitä eri puolilta Suomea.
Vaikka molemmat joutuivat näkemään vaivaa sen eteen, että saisivat lähteä “kesäleirille” Puolangalle, niin vaiva palkittiin ja matkan varrelta he saivat paljon uusia ystäviä.
Tarulle kuten monille muille Puolanka oli käymätön paikka ja piti kartalta varmistaa, minne olikaan lähdössä. Häntä houkutti paljon ajatus kesän viettämisestä pienellä paikkakunnalla.
- Olen muutenkin luonnossa liikkuja ja lapsuuden kesät on vietetty äidin kotipaikkakunta Karviassa. Mulla tulee Puolangasta Karvia mieleen. Yksi tie, jonka varrella ovat kaikki palvelut, joilla pärjää. Tuli kotoisa fiilis ensimmäisenä iltana, kun pyöräilin katsomassa paikkoja. Tervetullutta vaihtelua kaupunkikesälle.
Taru uskoo, että reissu Puolangalle avasi silmiä. Jatkossa Suomessa reissatessaan hän uskoo herkemmin pysähtyvänsä pienille paikkakunnille, koska sieltä voi löytyä helmiä.
Laura kertoi tavanneensa mukavia ihmisiä. Hän ajatteli, että pienellä paikkakunnalla voisi tuntea olonsa jotenkin ulkopuoliseksi
- Olin ajatellut, että ihmiset olisivat enemmän sisäänpäin kääntyneitä ja tulisi olo, että on ulkopuolisena tullut. Ei sellaista ollut. Ihmiset olivat todella ystävällistä ja ei ollut henkistä sormella osoittelua. Todella ystävällisiä ja ihania. Varsinkin esityskauden aikana kaupassa nykäistiin hihasta ja jäätiin rupattelemaan, Laura ajatteli.
Lue lisää 23. elokuuta ilmestyneestä Puolanka-lehdestä.
Laura Tolonen