15-vuotias Valtteri Keränen palkittiin hiljattain Suomen harmaahirvikoirajärjestön myöntämällä vuoden hirvikoiranuori -palkinnolla. Palkinto jaetaan aina järjestön vuosikokouksessa, joka on joka vuosi eri maakunnassa ja kyseinen palkinto jaetaan alueen nuorelle. Kokous on Kainuussa kerran kuudessatoista vuodessa.
Valtteri on päässyt todella pienestä pitäen mukaan koirien kanssa touhuamiseen, sillä hänen vanhempansa Sirpa ja Markus Keränen ovat ahkeria metsästäjiä ja myös pitkän aikaa kasvattaneet jämtlanninpystykorvia kennelnimellä Rantapajun Kennel. Perheen kodin pihalla onkin komea häkkirivistö lähes kymmenelle koiralle ja koiratalo, jossa pentueet kasvatetaan.
Koko perheelle koirien pitäminen ja metsästäminen on elämäntapa. Valtteri on kulkenut metsällä jo neljävuotiaasta asti ja muistelee, että hänellä on aina ollut hirveä into sinne mukaan.
Yhdeksänvuotiaana hän suoritti metsästyskortin ja ampui hirvimerkin. Valtteri muistaakin ensimmäisen tilanteen, kun oli pyssyn kanssa hirvimetsälle ja tuli suotuisa tilanne.
- Yhdeksänvuotiaana, kun ensimmäinen hirvi oli ristikossa, niin se jäi mieleen. Silloin en saanut ampua. Piti ampua sonni, mutta minulla oli siinä emä ja vasa. Siinä oli kuitenkin se tilanne. Harmitti, ettei saanut ampua, Valtteri muistelee.
Valtterilla on oma koira, jämtlanninpystykorva Welmu. Hän kokee, että koira on ehdoton metsästyskaveri hirvimetsällä ja oikeastaan ylipäätään metsällä. Hän on päässyt hyviin hirvitilanteisiin, joihin ei olisi ilman koiria päässyt, Valtteri uskoo. Hirviä hän on kaatanut kuusi.
Valtterin koira- ja metsästysharrastuksesta enemmän 13. huhtikuuta ilmestyneessä Puolanka-lehdessä.
Laura Tolonen